"Aamulla" (klo 15.15, kannatti muuten nukkua) oli olo jo parempi, mutta Johanneksen analogikuumemittari näytti kevyttä 37,7:n kenttälämpöä. Noh, eihän sitä nyt ekaa päivää jäädä sänkyyn potemaan ja kun muitakaan oireita pienen heikkouden lisäksi ei ollut lähdettiin VMTL-tahtiin tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Olo parani pikkuhiljaa ja käytiin lopulta mäenpäältä löytyvään "Linnaan" katsomassa haarniskoja ja sataa alkoi kaatamalla vasta seitsemän aikaan, kun piti olla juoksemassa teatteriin. Johannes oli menossa "mustaan teatteriin", eli tanssia fluoresoivissa asuissa mustaa taustaa vasten (sisältäen levitointia vaijereiden ja mustiinpukeutuneiden avustajien avulla). Oliver päätyi budjettivaihtoehtona postmodernimpaan "Raindance" -esitykseen, joka liittyi meneillään olevaan teatterifestivaaliin. Johannes oli hehkuttanut Prahan mustaa jo ennen matkaa ja ajattelin, että pitäähän se nähdä. Image-teatterin toteuttama spektaakkeli oli lopulta hienoinen pettymys (ei tosin mene Johanneksen piikkiin mitenkään), vaikka illuusiot toimivat ja värimaalimat olivat hienoja ja osa koregrafioistakin ihan kekseliäitä. Isoin ongelma olivat tanssiesitysten väliin lykätyt sanattomat sketsit, jotka koostuivat lähinnä 50-60 v lomailijapariskuntiin uppoavasta suht halvasta huumorista. (Posteljooni asettautuu taloksi tyhjään afrikkalaishenkiseen majataloon ja alkaa lähennellä matkalle saapuvan pariskunnan kauniimpaa osapuolta). Kaksi kevättä kriittisen teatterisilmän vaikutuksen alaisena olleena häiritsi myös hieman liikkeiden epätäydellinen yhdenaikaisuus ja se, etteivät itse tanssit muodostaneet juuri minkäänlaista tarinaa, vaikka osa sivusikin sketsien juonta aihepiireiltään. Noh, kannatti se nähdä, mutta ko. päivän virkeystasolleni olisi ehkä sopinut paremmin 50 min kantaaottava riehuminen ja asioiden hajoittaminen lavalle (jollaiseksi Oliver Raindancea kuvaili). Vaihtoehtoisesti olisin voinut maksaa mieluummin 20 e pelkästä perhostanssista (afrikkalaiset perhoset kuoriutuvat kotiloistaan ja lähtevä lentoon) kuin koko ylipitkäksi venytetystä showsta.
Vaikka illalla oli jo terve olo, oli se sen verran tööt, että heti, kun oltiin hostellilla saatu varattua seuraavan yön majapaikka (erittäin mukavassa Hostel Maraboussa ei enää ollut tilaa), otettiin toiset 11 h yöunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti