La 25.6. A traveller doesn't see a healthy day

Illalla orastanut kurkkukipu lunasti lupauksensa kahta kauheampana karheutena aikaisen aamuherätyksen yhteydessä. Varmoja merkkejä kuumeeta ei ollut, mutta kurkkukivun lisäksi oli olo vieläkin pöhnäisempi kuin unenpuutteen perustella olisi voinut olettaa. Jäätiin kuivattelemaan pyykkiä lentopallo verkolla, nauttimaan maisemista ja silloin tällöin paistavasta auringosta vielä noin kahteen asti iltapäivällä. Nukkumisesta ei kuitenkaan aamun kahvien vuokis tullut mitään (eikä vaihtelevassa lämpötilassa pihalla olisi tullut muutenkaan.

Loppuiltapäivästä suuntasimme taas Westbahnhofille tallettamaan matkatavaramme ja selvittämään yöjunalippuja Italian suuntaan. Olimme alunperin miettineet yöjunaa Venetsiaan, mutta selvisi, että Veronaankin menisi yöjuna selvittelimme mahdollisuutta käydä ensin katsastamassa tämä kaupunki. Veronan junan varausmaksu osoittautui kuitenkin 37 euroksi jo Interrail-passillakin, joten päädyimme siihen, että kannattaa enemmin ottaa yöjuna Venetsiaan ja halutessamme jatkaa siitä aamulla eteenpäin. Venetsian juna lähti lisäksi myöhemmin mahdollistane paremmin unensaannin. Venetsian yöjuna kustansi 89 e ilman interrail-passia, joten laskeskelimme, että minullekin kannattaa interrail-lippu ostaa. Jäljelle jäävät 4 matkustustuspäivää olisivat todennäköisesti lopun 80 e:n arvoisia.

Kun liput oli hankittu lähdettiin katselemaan Wienin keskustan lounaispuolen puistoja ja vanhoja rakennuksia ja dürüm dönerejä maistellen. Johanneksen alkumatkasta omaksuman uuden harrastuken nimeltä "plänkkäys" rinnalle lanseerattiin uusi toiminto nimeltä "knälppäys", joka on vähän niin kuin plänkkäystä mutta tosin päin - eli suomeksi nurmikolla auringonpaistessa makoilua selällään. Tämän jälkeen kävimme kulttuuri- ja maukelämyksellä Sacher-hotellissa syömässä "alkuperäistä" Sacher-kakkua, joka osoittautui mukiinmeneväksi ja eikä yllättävää 4,90 e:n hintaakaan voi pitää hurjana riistona isosta viipaleesta. Tämän jälkeen hajaannuimme tunniksi: Oliver shoppailemaan, Johannes risteilemään arkkitehtuuristen nähtävyyksien parissa ja minä hoipertelemaan vielä tsekkaamaan Raatihuoneen ja knälppäämään hetken sen viereisessä puistossa.

Koska ei enää haluttu hätäillä katsomaan loppuiltapäivän sekunda-artisteja Donauinselille, vietimme 21.20 lähtevän junamme odotteluajan pelaamalla yhtä Johanneksen ostamista korttipeleistä nimeltä Druids. Tämä osoittautui varsin viihdyttäväksi ja loppua kohden alkoi näennäisen yksinkertaisen pelin logiikasta saada jopa kiinni.