No huhhuh. Saavuin Prahaan klo 21.30 jo lähes toipuneena Provinssi-viikonlopusta (fyysisesti) ja sen yhteydessä sattuneesta kännykkätragediasta (henkisesti). Lenkokenttäinfomiehen paikallisesta reittioppaasta tulostamalla lapulla löysin helposti bussi-metroyhdistelmällä Prahan rautatieasemalle, jonka olin arvannut aluksi kartasta väärin ("pää-" olikin tsekiksi ilmeisesti "Hlavni"). Asemalla minua odottivat reissurennossa moodissa jo 2 päivää kaupunkia sahanneet Johannes ja Oliver. Pojat päättivät aloittaa tutustuttamiseni kaupungintavoille 3-4 km patikalla hostellillemme, mikä kyllä virkisti kovasti - ja onhan öinen Praha kaunis korkeine rautatie- ja kävelysiltoineen. Kun kamat oli heitetty turvaan vietiin minua kuitenkin jo ratikalla takaisin kaupungin yöelämään. Kun eräitä kummitustarinamatkailemaan lähteneitä jenkkejä ei löytynytkään Charles Bridgeltä lähdettiin etsimään toista tuttua jenkkiporukkaa baarikierrokselta. Amerikkalaisten kyky näppäillä tsekkiläisiä katujen nimiä kännykkään alkoholinvaikutuksen alaisena ja se seikka, että ainut tunnettu suojaamaton netti oli Starbucksin edessä (sinne palailtiin g-mappailemaan osoitteita Johanneksen HTC:stä), johti siihen, että kaupungilla ehdittiin pyöriä noin 1½ h, ennen porukan löytymistä. Ehdittiin juuri näiden mukaan toiseksi viimeiseen baariin.
Tutustuin Oliverin ja Johanneksen hehkuttamiin (tapasivat Berliiniin saapuessaan) Joshiin ja Brandoniin; sympaattinen laulunopiskelija ja oluesta pitävä musiikkiteatteri-ihminen sekä näiden lukioajan tuttuihin Hannah:iin ja Abbyyn. Näistä toinen ehti tehdä jo kävelymatkan ja viiden tanssiminuutin aikana muutaman aloitteen - pisteet suorasta toiminnasta.
Jalat olivat kuitenkin aika heikkoina jo ennen tanssilattialle siirtymistä ja muutamasta oluesta huolimatta alkoi kovasti väsyttää muutenkin. Syy ei kuitenkaan ollut puhtaasti kävelyn ja "nostalgisen" tupakansavun: Kun lopulta poistuttiin baarista puoli kolmen aikaan, havaitsin tutun kutinan alahampaissani ja epätavallisen herkän palelun - varmat merkit kuumeen noususta. Kun lopulta saatiin raahauduttua hotellille ei oikein ollut muuta tehtävissä kuin vetää ½g Paracetamolia naamaan ja peittojen väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti