Aamulla piti kirjautua ulos klo 10.00 mennessä, joten raahauduimme saman tien aamupalalle asti. Neljän tunnin yöunia ei kuitenkaan tehnyt mieli jäädä jatkmaan aulan penkeille vaan lähdimme katsomaan vielä kaupunkia ja haaremihousuja Oliverille vinkatusta intialaishenkisestä kaupasta. Edellisenä iltana oli yhdet varsin kivat jo löydetty, mutta hinta ja laatu eivät aivan näissä kohdanneet. Sama ongelma toistui toisessa liikkeessä ja päätimme jättää toivoja vielä eteläisempään Balkaniin. Totesimme, ettei keskittymiskykymme ja runoilijamielenkiintomme riittänyt aivan ohjattuun kaupunkikierrokseen ja päätimme mieluummin kiivetä mäelle katsomaan Ljubljanan linnaa. Saimme taipaleelle mukaan norjalaisseuraa, joka oli myöskin harkinnut opasmatkaa.
Lähes kaikilla reilimatkoilla parhaaksi kokemukseksi mieleen on jäänyt jollekin mäelle nouseminen ja tässä vaiheessa on paha sanoa pitääkö Ljubljanan vai Prahan kiipeily tällä hetkellä tämän reissun kärkeä. Tämä mäki oli toki paljon pienempi, mutta sen jyrkkää rinnettä peittävät puut ja niitä pitkin risteilevät polut olivat kyllä jotain todella nättiä. Paluumatkalla loivempaa takarinnettä hostellille löytyi myös ihana kiipeilyseinä rosoisesta muurista.
Haimme tavarat hostelliltamme ja asemalle kävellessä oli neljän tunnin unista huolimatta mahtava reissufiilis. Matka sujui melko nopeasti tätä blogia kirjoitellessa ja vähän taisi jäädä maisemiakin näkemättä. Niin tosin jäi unilahjakkaammalta Oliveriltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti