To 30.6. What was love in Russian again? Ljubljana?

Torstaina nukuttiin melko pitkään: minä 11.30 asti, vaikka talviunivarantonsa kymmeneltä loppuvalla aamupalalla täyttämässä käynyt oliver yli yhteen) Iltapäivä meni oikean elämän asioita hoideltaessa ja kuvien uppimisessa ja kaupungille päästiin lähtemään vasta viiden aikaan. Olo oli molemmilla suhteellisen paljosta unesta huolimatta hieman pöhnäinen ja alkuilta katsottiin tehokkaaksi käyttää meille neuvotussa ostoskeskuksessa. Oliverilla oli yhä kiikarissa haaremihousut, jotka eivät ottaneet löytyäkseen. Itse halusin vihdoin täydentää kalustoamme matkasta pois jääneellä matkakaijuttimella ja katsomaan myös kameroita. Edellinen matkakumppanin linssiteleskooppi oli heittäytynyt aiemman oikkuilun jälkeen täysin impotentiksi tiistai-iltana. Ilmeisesti taistelu Pendulumin keikalla otettujen iskujen kanssa kävi lopulta ylivoimaiseksi. Lopulta löytyi varsin näppärä pikkuärmy ja päädyin sijoittamaan huomattavankin summan uuteen Nikon-pokkariin. Joku tarkoitushan senkin kameran hajoamisella piti olla, joten ehkä se oli se, että ostan sitten vähän isompilinssisen laitteen, jolla saa oikeasti kuvattuakin jotain eikä vain räpsittyä randomotoksia.

Uusilla leluilla leikkiminen osoittautui yllättävän tyydyttäväksi jo paluubussia odoteltaessa auringonlaskun ja korkeiden kumpupilvien muodostaessa ikuistamisen arvoisia näkymiä vuorten ylle. Hotellille päästyämme kyselimme torstai-illan menovinkkejä erittäin avuliaalta hostellin vastaanoton tytöltä, joka tuntui pystyvän ratkaisemaan minkä vain ongelman. Kello lähenteli 22:ta, jolloin ilmoitustaululla mainittu jazz-ilta, jossain baarissa oli päättymässä, joten lähdimme avoimin mielin kävelemään jokirantaa, jossa hostellin neiti oli piirtänyt karttaamme iltabaarien sijaitsevan. Puolen yön jälkeen auki olevat yökerhot olisivat eri suunnassa melkein asemalla asti. Joen varsiravintoloissa oli varsin vilkasta ja kävelimme koko alueen läpi. Matkalta löytyisimme yllättävän suuren espoolaisen abiseurueen, yllättävän menevää livemusiikkia esittävän triion sekä ennen kaikkea erittäin kauniita öisiä siltamaisemia. Samoin kuin Italiassa, kielimuuri haittasi syvällisempää maailmanparannusta paikallisten kanssa.

Loppujen lopuksi emme ehtineet aseman viereiselle baarialueelle ollenkaan, vaan aivan toisella suunnalla sijaitsevalle kattohuoneistoklubille kahden norjalaisseurueen kanssa, joihin törmäsimme joen rannan kiviportailla. Klubin yleismeno jäi meistä kovasti jälkeen joten, vaihdoimme Oliverin kanssa vielä loppuaamuyöksi "paikallisempaan" kellariräkälään (jonne sisäänpääsymaksu oli kokonaisen euron), jossa meno oli varsin katossa, siitä huolimatta, että kuulimme yliopistolla olevan tenttiviikon kesken (tenttinsä paketoinutta lääkistä lukuunottamatta).