Hostellilla nautitun ruhtinaallisen juustosalaattilounaspäivällisen jälkeen aloimme varautua "kaupungille" (eli Venetsian saarelle) lähtöön. Yöelämä oli tiedustelujemme mukaan Venetsiassa lähes olematonta, mutta saimme vihiä yhdestä aukiosta (Santa Margheritan aukio), jonne nuorempaa porukkaa kuulemma iltaisin kokoontuu - tosin maanantaina sitäkin vähemmän. Santa Margheritan aukion kaivojen ympärillä olikin ysin aikaan jo jonkin verran väkeä, mutta tunnelma alkoi tiivistyä kunnolla vasta 23:n tienoilla. Ilmeisesti paikallisilla arkkareilla oli ollut toisella aukiolla jotkin yksittäiset, kemut, josta ihmisiä valui paikalle. Kielimuuri hankaloitti aika paljon tuttavuuden tekemistä paikallisten kanssa. Erään ranskalaisen vaihtarin kanssa onnistuin jotain mongertamaan tämän kielellä, joka päästi meitä vähän lähemmäs paikallisten opiskelijan arkea. Meille tarjottiin myös kattilassa paikan päällä itsetehdyt Mojitot, mutta jostain syystä Becherovkamme ei kelvannut vastalahjaksi.
Torsti ja Anu olivat lyöttäytyneet seuraamme jo heti yhdeksän jälkeen ja jaettua tuli kuulumisten lisäksi pussi dumleja ja paikallinen perhekoon quattro stagioni pizza. Nautiskelimme myös talon viinejä eurolla aukion laidalla olevasta kuppilasta. Kello oli nopeasti vierähtänyt yli yhden ja asemalle päästyämme havaitsimme, ettei niin käteviä ja tuttuja (ja interrail-passillamme ilmaisia) junia enää mennyt, joten jouduimme tutustumaan paikalliseen bussiliikenteeseen, joka sekin toimi varsin hyvin ja toi meidät melkein kotiovelle. Vinkiksi, että kun ostatte Venetsiassa joukkoliikennelippuja ja masiina tuuttaa teille mainokselta näyttävän lapun, jossa ei lue mitään järkevää, älkää heittäkö sitä roskiin! Se on itse lippu ja se toinen kuitti (joita saa yhden, jos ei halua kuittia ja kaksi, jos haluaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti